Nepal – kapina maailman katolla -lehden artikkelit pohjautuvat lokakuussa 2002 järjestetyn seminaarin luentoihin.

"Maolainen ideologia on epäilemättä tyystin väärä, mutta se mitä me emme ole pystyneet tekemään lähes 50 vuodessa, sen maolaiset ovat tehneet muutamassa vuodessa: mobilisoineet ihmiset osallistumaan, aktivoineet naisia, perustaneet osuustoimintapankkeja, kollektivisoineet maataloutta. Miksi meidän kehityksemme epäonnistui ja minkä he ovat tehneet oikein?"

Sisällys:

Kapina maailman katolla

Kehitysmaayhdistys Pääskyt järjesti lokakuussa 2002 seminaarin ‘Kapina maailman katolla – kehitysyhteistyö ja Nepalin kriisi’. Kädessäsi olevaan lehteen on koottu seminaarissa esitetyt puheenvuorot. Mistä Nepalin kriisissä on kysymys? Keitä maolaiset ovat? Onko kehitysyhteistyö epäonnistunut Nepalissa? Entä mikä on kansalaisjärjestöjen rooli tässä prosessissa? Löytyykö modernista tietotekniikasta pelastus maan syvenevään poliittis-taloudelliseen kriisiin?
Nepalin kriisi on jäänyt paljolti paitsioon medioissa. Puolentoista vuoden takainen kuningashuoneen tragedia nosti Nepalin hetkeksi otsikoihin. Myöhemmin on uutisoitu maolaisten ja hallituksen joukkojen verisimmistä yhteenotoista. Mutta uutisissa ei juuri ole valotettu kapinan taustoja, vähänkään syvemmistä analyyseista puhumattakaan.

Vuoden 1996 helmikuussa Nepalin maolainen kommunistinen puolue julisti porvarillisen valtion vastaisen ‘kansansodan’ ja hyökkäsi poliisiasemille maan syrjäisillä kukkula-alueilla. Hyökkäykset tulivat monille nepalilaisille ja Nepalin ystäville täydellisenä yllätyksenä.
Kuinka rauhallisessa shangri-laksi kuvatussa maassa voi alkaa verinen sissisota. Ja vielä maolainen. Maolaisuudenhan piti olla jo taakse jäänyttä historiaa.
Kapinat taustat liittyvät maan syvään jakautumiseen. Nepalilaiset kriittiset yhteiskuntatieteilijät ovat puhuneet maan epäonnistuneesta kehityksestä.

Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä Nepal on ollut jo pitkään yksi suosituimmista yhteistyökohteista. Rahaa on virrannut niin valtiollisille kuin kansalaisjärjestöjenkin hankkeille. Kehitysuskon myyntimiehet puhuivat 70-luvulla siitä, kuinka keskusten taloudellisen kasvu hyödyttäisi vähitellen myös syrjäseutujen asukkaita. Puhuttiin vaurauden tihkumisesta yhteiskunnallisen hierarkian alemillekin tasoille. Kehitysmantra kiteytyi 80-luvulla iskulauseeksi, jossa korostettiin kansalaisten ruohonjuuritason osallistumista. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitysuskon kauppamiehet puhuivat osallistavasta suunnittelusta, jonka avulla päästäisiin ‘kestävään inhimilliseen kehitykseen’. Nykyinen kehitysliturgia toistelee mantranaan tietotekniikan, informaatioon ja kehityksen kolminaisuutta. - Ilmeisesti nuo kaikki kehitysmantrat ovat olleet syrjäseutujen ihmisille yhtä tyhjänpäiväisiä.

Nepalilaisissa kehityskriittisissä puheenvuoroissa on toistunut väite, että kansainvälistä kehitysyhteistyötä on harjoitettu Nepalissa lähes puoli vuosisataa, mutta ainakin inhimillisen kehityksen indikaattoreilla mitattuna kehitystä on tapahtunut luvattoman vähän. Infrastruktuuriin keskittyneistä hankkeista on ‘tihkunut’ vain rippeitä inhimilliseen kehitykseen ja yleensä Kathmandun laakson ulkopuolelle. Maaseudun naisista vain vajaat 20 % on luku- ja kirjoitustaitoisia. Joskus on hieman synkistellen sanottu, että viiden ‘kehityksen’ vuosikymmenen aikana maan köyhän enemmistön kannalta ei muu ole muuttunut kuin luokitteluperusteet. Aikaisemmin puhuttiin vain köyhistä. Nyt köyhät luokitellaan kolmeen ryhmään: hard core-köyhiin, ultra-köyhiin ja loput ovat pelkästään köyhiä.
Köyhien kannalta olennainen kehityksen mittari on viljantuotanto henkeä kohden laskettuna. Sekään ei ole mairittelevaa Nepalin kehityksen kannalta. Tuotantomäärät ovat alenemassa. 20 vuotta sitten maassa tuotettiin viljaa 370 kg jokaista nepalilaista kohden, nykyisin viljaa tuotetaan enää reilut 270 kg.
Nepalilainen kehitysvirkailija Madhukar Upadhya kirjoitti jokin aika sitten hieman provosoivasti kehitysyhteistyöstä ja maolaisista.

“Maolainen ideologia on epäilemättä tyystin väärä, mutta se mitä me emme ole pystyneet tekemään lähes 50 vuodessa, sen maolaiset ovat tehneet muutamassa vuodessa: mobilisoineet ihmiset osallistumaan, aktivoineet naisia, perustaneet osuustoimintapankkeja, kollektivisoineet maataloutta. Miksi meidän kehityksemme epäonnistui ja minkä he ovat tehneet oikein?”

Tapio Tamminen